perjantai 12. syyskuuta 2008

Terveisiä Saksasta!



Hmm, mistähän sitä aloittaisi. Elokuu vierähti kielikurssilla, ilman omaa koiraa oleminen oli kyllä välillä aika ikävää, mutta onneksi se on nyt ohi :). Rita lensi viime viikon maanantaina Tukholman kautta Hampuriin josta hostvanhempani sen ystävällisesti noutivat.

Eniten etukäteen jännitti miten Rita tulee toimeen perheen muiden koirien kanssa, erityisesti toisen nartun, Carlan, kanssa. Yhteiselo on kuitenkin lähtenyt sujumaan oikein hyvin :). Aikuisille riiseneille Rita ei sano mitään ja väistää tarvittaessa. Tekee varmaan Ritalle hyvää kun se ei ole koiralauman pomona.

Pitänee vähän esitellä tätä paikallista koiralaumaa (kuvasta puuttuu yksi partasuu):


Luita jaossa.

Vanhimpana jäsenenä Opi, toiselta nimeltään Herkules, 11v riiseniuros. Rauhallinen kaveri. Papereiden mukaan pippuri & suola, mutta käytännossä miltein musta.

Carla,musta riiseninarttu 6v (leikattu), on tullut kanssa kodinvaihtajana.




Pienimpänä musta käppänä Captein vajaa 2v, uros sekin.



DJ on 15 kuinen musta riiseni jätkä. Energinen kakara.



Keskiviikkona saapui vielä yksi ihastuttava partasuu: Frisbee 9 viikkoa :). Musta riiseniuros sekin. Pentukuume senkun nousee. Ehkä mä kuitenkin vielä maltan mieleni. Aika riivio, mutta suloinen sellainen. Tosi ihana kaveri kuitenkin. Ja tietty pari kuvaa Frisbeestäkin.




Se on jännää miten helposti kaikki tulee toimene keskenään. Koirat syo kylki kyljessä, niille annetaan luita, heitellään frisbeetä (ei koiraa :D), lattioilla on leluja...

Ritakin on kovasti innostunut frisbeen noutamisesta :)




Koirien lisäksi täällä asustaa kolme kissaa (joista yksi on välillä sisällä, muut aina ulkona), vuohia, hevonen ja poni.

Brandy 37v!



Vuohia



Kissa




Ritan kanssa on vähän treenailtu, tilaa löytyy treenaamiseen löytyy onneksi riittämiin ihan omastakin pihasta :). Lähinnä koiratanssiin ollaan keskitytty, koska puolen toista viikon päästä on edessä esiintyminen paikallisessa koirien päivässä. Vähän ollaan noudon luovutusta ja kaukoja otettu lisäksi. Ritan lisäksi olen pikkusen treenaillut DJn ja Carlan kanssa. Moottoria löytyy kyllä vähän eritavalla :)

7 kommenttia:

Hex kirjoitti...

What adorable animal photo!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kuulla siitäkin suunnasta pitkästä aikaa ! Tsempit sinne tapahtumaan ja treenaat ev-luokan kuntoon niin Ritastahan voi tulla ties mikä tokovalio ;) Olettaen toki että löydät Saksasta kansainvälisen FCI:n kokeen :D Sitä mun piti (taas kerran) kysyä, että mikä se sun pidempi putki olikaan? :)

Rapsutukset Ritalle ja muille partaveikoille!

Hex kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Heli kirjoitti...

Moikka,

Kiva kuulla sieltä kuulumisia!

On näköjään sinne tullu aika tiheeseen tahtiin partanaamoja, mutta hyvä jos Rita tulee toimeen. :)

Näinkin äitis Ronjan ja Ritan kanssa kerran lenkillä.

Meilläkin on nykyään blogi, kotisivuilla on linkki.
Tosin kauheesti en oo jaksanu kirjotella..

Terkuin, Heli, Stella, Luna & Luumu

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, miksi pitäisi nyt tehdä nostoista hauskoja, kun pyritään muuttamaan koiran pito-otetta? Jos rupean tästä nostamisesta palkkailemaan, niin eikös jo tehty pitotreeni valu hukkaan koiran vietin noustessa ja hosuessa vain nappaamaan kapulan suuhun?

Okei, mä olen meinaan kanssa katsellut tuota putkea, mutta välillä vaan mietityttää, että onkos se kuitenkin liian lyhyt, mutta sitten taas tämä, että pidemmällä saman hintaluokan putkella ei tee telepään vuoksi mitään, tuppaa olemaan aikamoista suttua ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, voisin kirjottaa sulle nyt mahollisimman selkeesti kun sulla tuntuu ideoita olevan :)
1. Remu ei pidä kunnolla metskusta kiinni
2. Remu ei pidä pitotreenistä vaikka tästä onkin aina superpalkattu
3. Remun kanssa on tosi huono vahvistaa pitoa naksulla siten että antaa sen tarjota koska silloin ei pidä missään vaiheessa kunnolla, ottaa vaan suuhun ja jossen tee mitään > paineistuu > lähtee pois tilanteesta
4. On tehty sitä, että laitan kapulan suuhun ja tuen samalla kehuen plus tästä palkaten

Toivottavasti tuli tarpeeksi selkeesti :)

Anonyymi kirjoitti...

Jep, tää onkin vähän mutkikkaampi tapaus :--) Nyt kuitenkin tein niin, että ohjasin mahdollisimman paljon (ollaan leikitty shapingleikkejä jo monen monta kertaa!) kohti oikeaa toimintoa ja heti huomasin miten koiran asenne muuttui. Olen siis yksinkertaisesti vaatinut liikaa ja osoittanut tyytymättömyyteni vaikka koskaan en ole huonosta pidosta torunut! Kiitti kuitenkin Saksan tuesta, se on ajoittain todella tarpeen!