keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Monipuolisuus kunniaan

Ritan kanssa on lähiaikoina tehty vähän kaikkea, mitään et ei tosin erityisen paljoa tai menestyksekkäästi, mutta Ritalla on varmasti ollut hauskaa.

Viikonloppu vierähti agilitykisoissa Berliinissä mukavassa seurassa telttaillen. Agilitykisat (toko myös) on täällä kyllä paljon kivempia. Päivä istuskellen, rupatellen, muita auttaen ja yhdessä suorituksia jännäten on hirmu hauskaa! Tällä kertaa neljästä radasta kolme meni oikein kivasti, ei ehkä tuloksien varjossa (la 2x hyl, su 15 ja 5), mutta fiilis oli hyvä. Tehtiin selvästi agilityä yhdessä ja Rita toimi kivasti - ohjaajakin useimmiten.

Lauantaina agilityradalta hyl kun ohjasin yhden kohdan huonosti. Jatkoin itse juoksemista suoraan eteenpäin, vaikka koiran piti kääntyä - väärän esteenhän se siinä tietty mukaan nappasi. Kontaktit oli hyvät ja erityisen ylpeä olen että sain ohjattua sujuvasti keinulle, vaikka A oli suoraan koiran edessä hyvin lähellä.

Sunnuntaina aloitettiin hyppiksellä. Muuten hyvä mutta kolme rimaa alas :( (eka ja kaksi muualla keskellä rataa). Rimat oli 65 (la 60) ja luulen että Rita vähän yllättyi siitä (treenatan matalemmilla) ja sillä on se takia vaikeuksia löytää sopivaa ponnistuspaikkaa. Niin korkeilla sen täytyy kuitenkin löytää hyvin tarkkaan se oikea ponnistuspaikka että pääsee rimasta yli. Alussa yksi kaarre venyi, mutta muuten oli oikein mukavaa menoa :). Tämä rata mulla on videolla, mutta niiden lataaminen on niiin hidasta...

Sunnuntain agilityradalta toiseksi viimeinen rima kun olin koiran edessä... Olisihan mulla ollut mahdollisuus pysäyttää Rita keinulle niin olisin ehtinyt alta pois. Rata sujui muuten oikein kivasti, sikäli kun vielä jotain muistan. Rimatkin (65 paitsi kolmoissarjassa 60) pysyi hyvin ylhäällä, joten epäilen että aamuiset pudotukset eivät johtuneet mistään vakavemmasta. Sarjaa (välit kai sen 4m mitä vähintää saa olla) ei olle trenattu, mutta Rita selvisi siitä hienosti. Kontaktit hienot ja keinu etenkin Ritaksi nopea. Se ei pysähtynyt keinulla ollenkaan, vaikka jonkun verran hidastikin.


Tokoa
on tehty hyvin vähän - tällä viikolla vasta vähän useammin. Jonkin verran olen kyllä mietiskellyt ja tullut siihen lopputulokseen että palkkaamattomuutta ja pidempiä liikesarjoja pitää tehdä enemmän. Muutenkin voisin vähän vähentää palkkaamistani (ihan joka toistoa ei aina tarvi palkata, kehutkin riittää), jotta siitä ei tule Ritalle ihan itsestäänselvyys. Itsellä on ollut tässä tavassa vähän hakemista eikä treenit ole menneet aina ihan putkeen, mutta luulen että suunta on oikea.

Voi olla että Ritan vauhti tulee vähän alkussa hiipumaan, mutta uskon sen palautuvan normaaliksi. Tosin tiistaina havaittavissa oli vastakkainen reaktio: pitkän (!) seuraamisen jälkeen otin metallinoudon, joista eka oli huonohko (kapula tippui heti tarttumisen jälkeen), mutta toisella Rita PALAUTTI LAUKALLA! Se ei ole tehnyt sitä varmaan ikinä metallikapula suussa, ellei lasketa niitä kertoja kun palkka on ollut jo lentämässä.

Täällä muuten aiheeseen liittyen todella hyvä englanninkielinen artikkeli; How to prepare your dog to obedience trials Kyseisestä blogista löytyy muitakin mielenkiintoisia toko- ja agilityartikkeleita.

Lisäksi ollaan uutena lajina jäljestetty muutamana päivänä. Sain maanantaina jonkun ihme puuskan ja tallasin tohon meidän treeniniityille (jotain turhaa aluetta, jotka on nyt jopa niitetty että heinää ei ole enää polveen asti) jäljen, nameja joka askeleella. Rita kaahotti tuttuun tapaansa täysiä - annoin sen niin tehdäkin ja kyllä se silti jäljellä pysyi - vaikutusta lienee sillä että pitkässä heinässä (juu, kaikki plänttejä ei ole niitetty) jälki näkyi selkeästi. Ehkä vähän tyhmänäkin päähänpistona ajattelin ajaa saman jäljen uudestaan (olin kävellyt vain jäljen päällä) ja katsoa mitä tapahtuu. Rita oli ihan eri koira; se haisteli askeleet tarkasti ja etsi namit. Aikaa meni 10 sekunnin sijasta useampi minuutti (jälki oli hyvin lyhyt).

Seuraavana päivänä postilaakistosta kolahti uusin Canis-lehti, jossa oli artikkeli jäljen opettamisesta hieman eri tavalla. En jaksa tässä tarkemmin selostaa, mutta jäljelle ei laitetan ruokaa vaan koira saa palkkansa ohjaajalta ilmaistuaan esineet. Esineiden ilmaisu opetetaan koiralle ensin.

Siis ensin keppien ilmaisua opettamaan. Yritin ensin sheipata maahanmenoa, mutta Rita ei oikein hiffannut mitä tekemistä kepeillä oli asian kanssa vaan se makaili ja ryömi ihan muuten vaan. Noutaminen tuntui sen sijaan sujuvan paremmin, joten valitsin sitten sen. Täytyy kyllä myöntää että tuli tehtyä aika hutiloiden ja liikaa toistoja yhdellä kertaa. Treenit eteni siis siihen että 1x1m tallatussa ruudussa on paljon keppejä jotka koira ilmaisee. Sen jälkeen kolmio, josta lähtee jälki.

Kolmion kanssa kokeiltiin eilen, mutta koko eilinen treeni meni jotenkin koheltaessa - ja tein TAAS liikaa toistoja, eikä Ritalla ollut oikein motivaatiota etsiä keppejä. Palkankin voisin ehkä vaihtaa kuivamuonasta johonkin parempaa (tokoakin otan tosin aina kuivamuonalla - paitsi kokeissa). Jotain me eilenkin kuitenkin kohellettiin... Jäljestys oli kuitenkin kepiltä toiselle ajoittain hyvin tarkkaa ja aiempaan kohellukseen verrattuna muutos on huima.

Tänään jätettiin kolmiotkin pois (ehkä pitäisi vähän hillitä tätä kriteerin nostoa...) koska niistä ei tuntunut olevan iloa. Ensimmäinen jälki, jotka on muuten pitudeltaan luokkaa 10m ja 10 keppiä, meni tosin hienosti - yksi keppi taisi tosin jäädä matkalle. Rita reagoi keppeihin ja saattaa nostaakin ne muttei tuo niitä. (Miten kepit pitää muuten luovuttaa metsäjäljellä? Saako ohjaaja ottaa koiralta kepin vai pitääkö koiran luovuttaa se kuten noudoissa?) Toisen jäljen Rita kohelsi täysiä läpi nostamatta yhtäkään keppiä ja eksyi lopussa. Nostin sen pois ja aloitettiin sitten sama jälki uudestaa. Näytin ennen jälkeä Ritalle että palkkaa olis tarjolla. Kaikki kepit nousi ja Rita keskittyi paljon paremmin. Otin vielä yhden lyhyen pätkän joka meni jotenkin kuten - keppien palautus tosiaan vähän tökkii. Joten otin parilla toistolla pelkästään kepin palautusta hihnan avustuksella (otin ensin ilman hihnaa mutta Rita jäi vaan seisomaan ja puruskelemaan keppejä silpuksi...). Ekalla kerralla Rita otti selvästi painetta siitä kun hieman vedin sitä hihnasta että se tulee luo (oli muutenkin epävarma ja se lisäsi sitä), mutta kun kehuin kun oli lähellä piristyi selvästi ja muute toistot sujui paljon paremmin.

Seuraavilla kerroilla keskitytään palautuksen treenaamiseen ja otetaan jotain parempaa palkkaa että motivaatio vähän nousisi.

Haukkuilmaisua on viime viikkoina vähän otettu, mutta etsimistä ei olla edellenkään otettu ollenkaan, mikä on musta aika hassua - tosin ei me olla viikonloppusin metsätreeneissa aikoihin oltukaan kun on ollut muuta menoa tai treenien sijaa on ollut esim. näytös. Ritalla on ollut vähän ongelmia siinä että se ei mene maalimiehen (näkyvillä, lähellä) luo ellei sitä siihen innosteta, vire nousee kyllä mutta Rita sinkoilee ihan omiaan ja etsii jotain (ei mitään hajua mitä). Vuosi sitten Tuulin vetämässä pelastuskoirapäivässä Rita kun jo vähän etsikin, tuntuu aika turhauttavalta ettei nyt olla edetty yhtään mihinkään.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Perseelleen män

Ei sitten eilen kokeessa oikein sujunut. Fiilikset koko tokon suhteen on vähän ristiriitaiset. Toisaalta tekisi mieli pitää Ritan kanssa pitkä tauko tokosta, kun viime kesän jälkeen ei ole oikein tuntunut mitään edistystä tapahtuvan. Toisaalta luovuttaa en kuitenkaan halua vaan koen tämän ehkä enemmänkin haasteena. Koiraa on turha syyttää, se tekee sen minkä se osaa. Motivaation tai kisamaisten treenien puutekaan ei ole sen vika. Tuntuu että olen treeneissä jäykistynyt samoihin kaavoihin, jotka ei selvästikään oikein tunnu vievän mihinkään - tai treeneissä ehkä toimii mutta kisatilanteessa ei, koska häiriöitä ja palkkaamattomuutta on treenattu ihan liian vähän. Viestin loppupuolella seuraakin vähän treenisuunnitelmaa ja jokunen uusi treenitapa - vinkkejä ja apua kaivataan silti edelleen! Jokainen pienikin ajatuksenhippunen ihan mihin tahansa liittyen voi olla avuksi, kommenttia siis vaan tulemaan.

Tarkemmin eilisestä katastrofista
(tuomarin kommentit kursivoitu)
Aamulla aikaisin liikkeelle, ohjaajan osalta liian lyhyiden yöunien jälkeen. Kimppakyyti oli taas mukavasti löytynyt ja oltiin hyvissä ajoin paikalla. Häkkiä ei ollut mukana joten Rita odotti puuhun sidottuna.

Ilmoittautumisen jälkeen otin vähän seuraamista ja perusasentoja joista palkkasin pallolla ja tuoreruualla (Ritan suurta herkkua). Rita oli oikein innokas ja tuntui muutenkin olevan hyvin mesissä. Takaisin odottelemaan paikallaanoloja. Alkutervehdyksen jälkeen aloitettiin evl'llä, joten jouduin repäsemään Ritan tosi nopeasti mukaan ja se kävi aika kierroksilla ja sähelsi. Kehään meno oli kaikkea muuta kuin hallittu ja Rita mm. lähti liikurin mukaan kun se näytti meille paikan rivissä. Itsekin oli jotenkin tosi rauhaton ja ärsyynnyin kun en saanut Rita kuulolle.

Istumaan jättö siis todella huono ja vire molimmella hukassa. Istui kuitenkin koko ajan.
Paikallaan istuminen 7½ Hieman rauhaton jättäessä, liikuttelee tassujan useamman kerran.

Paikallaan makuun maahan meno normaalia Ritaa eli hitaahko. Makasin tullessaan eikä ainakaan kamalan pahasti vääntynyt mutkalle kun mentiin koirien taakse. Perusasento ihan ok.
Paikallaan makuu 8 Hitaahko maahanmeno, rauhaton jättäessä

Ennen yksilöliikkeitä otin vielä hieman seuraamista, liikkeestä seisomisen (ja siinä pysymisen etupalkalla) ja vähän temppuilua. Toisaalta Ritan motivaation takia se kannattaisi ottaa suoraan kehään, mutta toisaalta se tuntui nyt käyvän jotenkin kierroksilla ympäristöstä joten pelkäsin ettei se keskittyisi kehässä ollenkaan, jos vaan rynnättäisi sinne suoraan.

Seuraamisen alku oli ihan ok, joskin Ritan painoi yllättävän voimakkaasti. Se vähän yllätti koska ongelmia on ollut ennemminkin liian väljyyden kanssa. Oli kuitenkin siis hyvällä vireellä mukana, mutta painamisen lisäksi (tai siis sen seuraksena) oli vino. Askelsiirtymät oli huonot, peruuttaessa Rita kääntyi ulospäin, vasemmalle ja oikealle otetuissa askelissa (3 kpl) Rita oli hidas ja jotenkin vastahakoisen tuntuinen. Hidaskäynti (jota oli paljon) oli ihan järkyttävää, Rita oli taas jossain ihan muualla; jätätti ja NAPPAILI ILMASTA ÖTÖKÖITÄ, siis kesken seuraamisen! Huoh, olen yrittänyt treenata hidasta kävelyä palkkaillen siitä pallolla ym. virettä nostavalla, mutta eipä ole näköjään auttanut. Käännökset kamalia ja yksi perusasentokin jäi välistä. Juoksu oli ok, jee! Normikäynti oli loppupuolella ihan ok, vaikkei kontakti hyvä ollutkaan. Ei kuitenkaan enää painanut.
Seuraaminen 7 Askelseuraaminen (?? Schrittfolge?) epäpuhdas, asento hieman vino (painaa), jätättää hitaassa kävelyssä, perusasento puuttuu

Idarissa seuraaminen löysää ja kontakti melkein olematon. Käännökset oli ihan tuskaa kun koira ei ollut yhtään mukana vaan valui siinä vieressä. Idarissa en edes voi kävelle reippaasti, koska Rita ei silloin välttämättä istu. Teki kuitenkin kaikki asennot oikein ja pysyikin niissä vielä hyvin!
Idari 9 seisominen ja istuminen ok, maahanmeno hieman hidas ja vino, seuraaminen kulmissa epäpuhdasta

Luoksetulo ei sitten onnistunut. Maahanmeno oli tuttuun tapaan hidas ja vino (Rita siirtyy niissä siis aina hieman minusta kauemmaksi). Lähti kutsusta hyvin mutta vaan hieman hidasti käsimerkistä. Toisesta pysähtyi, mutta silloinkin toooosi hitaasti valuen. Maahanmenokin valui todella, todella paljon. Taisi laukata kuitenkin kaikki välit. Perusasento ok.
Luoksetulo 0 hidas maahanmeno, seisominen ja maahan meno pitkälle läpi

Ruudun virittely onnistui, etsi merkin ja sitten ruudun, jonka jälkeen otti kontaktin. Merkille hyvin (muistaakseni laukalla), pysähtyi ihan hyvin. Ruutuun KOVAA (jee!). Mietin vaan matkalla että mitenköhän mä saisin se nyt pysähtymään. Ei sitten reagoinut seis-käskyyn ollenkaan vaan juoksi oikean ruutu merkin taakse, nenä kävi sitä ennen maan lähellä kun etsi alustaa. Rita lähti merkin takaa vähän kävelemään, mutta pysähtyi ruudun ulkopuolelle, sanoin uudestaan käskyn jolloin meni ruudun läpi. Käski silloin maahan mutta ei reagoi käskyyn hyyyyvin hitaasti ja oli sitten jo etuosastaan ulkona.
Ruutu 0 juoksee ruudun läpi, makaa ulkopuolella

Ohjatussa katsoi kapuloiden viennit ihan hyvin. Merkki kuten ruudussakin eli ok. Meillä oli vasen kapula. Lähti 90 asteen kulmassa ja eksyi sitten ulos kehästä. Sanoin vähän ennen reunaa seis, mutta eksyi silti ruudun ulkopuolelle asti (kun ei se noihin pysäytyiskäskyihin oikein tuppaa reagoimaan). Uusi käsky ja käsimerkki (oikealle, koska kapula oli silloin koiran oikealla puolella). Löysi oikean, tarttui hyvin, palautti laukalla melkein sivulle asti jossa sylkäisi kapulan, eikä edes meinannut ottaa sitä uudestaan. Pisteillä ei ollut mitään väliä enää (josko niitä olisi saatukaan), joten peruutin muutaman askeleen ja annoin uuden käskyn jolloin hitaasti otti kapulan ja tuli sivulle.
Ohjattu 0 2 lisäkäskyä, sylkäisee kapulan, jättää perusasennon (varmaan ohjaaja?)


Metallikapulavalikoimaan oli kummasti eksynyt tutunäköinen kapula, jonka Ritakin sitten suostui ottamaan suuhunsa. Onnistuin heitossa hyvin, tarpeeksi kauas ja keskellekin vielä (pitäisiköhän vaihtaa lajia tokosta johonkin tarkkuusheittoon? ehkä mulla olisi sellaiseen paremmin lahjoja kun koirankoulutuksesta ei tunnut tulevan mitään). Tarttui hitaasti (ei yllätä) ja lähti ravilla. Hyppäsi kuitenkin hyvin. Ote oli hutera kun yleensä ja perusasento tuttuun tapaan hitaahko. Huomaamattani olin antanut vartaloapuja.
Hyppynouto 7
tarttuminen hidas, vartaloapuja perusasentoon

Tunnari on tosiaan ollut viime viikon keskiviikosta alkean ihan palasina. Vähän olen sitä saanut korjailtua, mutta odotuksen ko. liikkeen suhtee ei olleet suuret. Rita lähti jonnekin kapuloista sivuun, mutta löysi ne kuitenkin mutkan kautta. Haisteli kaikki läpi ja pysähtyi seisomaan (ei se ole mikään näistä). Haisteli lisää ja otti oikean varovasti suuhun, mutta pudotti sen. Maistoi sitten väärää ja ihmetteli lisää. Annoin uuden käskyn. En enää muista annoinko useammankin (koska liike jo nolla), mutta jotenkin se sen oikean sitten toi (liikkuri sanoi ystävällisesti liikkeen nollauduttua että se eka oli oikea :) ).
Tunnari 0 ottaa väärään

Ennen kaukoja Rita oli ihan poikki. En saanut sitä tulemaan mukaan seuraavan liikkeen aloituspaikkaan. Annoin sen sitten jäädä siihen, meni itse ja kutsuin Ritan luo. Tulihan se sieltä ja vielä ihan suoraankin. Unohdin kaukojen virittelysanan. Maahanmeno hidas ja vino. Kaukot ihan ok yhtä vaihto lukuun ottamatta, jossa eteni. Muistin vähän pätkii mutta taisi olla istu-seiso, myös seiso-maa olisi voinu olla parempi. Lopun perusasent oli ok.
Kaukot 7 hidas maahanmeno, eteneen vähemmän kuin puoli omaa mittaansa

Yhteensä 135,5 pistettä, ei tulosta

Kokeen jälkeen palkkasin Ritan odottamaan jätetyllä tuoreruualla. Seurautin sen kehästä, jätin istumaan, hain ruuan, otin pätkän seuraamista ja palkkasin siitä. En näe oikein ideaa palkata koiraa siitä että se häröilee ympärillä, vaan pyrin palkkaamaan sen mahdollisimman koemaisesta tilanteesta.

Että semmosta. Kivoja kuvia ainakin meistä otettiin. Saan ne varmaan jossain vaiheessa itselleni.

Loppu päivästä sujui mukavasti kuvaillessa. Sain onneksi hyvän kameran ja putken lainaan niin sai ihan mukavia kuvia otettua.

Päivän lopussa oli palkintojen jako. Evl'n toisella koirakolla oli vielä huonompi tuuri, joten me voitettiin.

Kesäkuulle oli tosiaan suunniteltu koe, mutta voipi olla ettei osallistuta. Täytyy vähän miettiä ja katella miten treenit sujuu - vai treenataanko ollenkaan.


Treenisuunnitelma


Paikallaan makuu:
- rauhallisuutta ja varmuutta kaivataan lisää
- jätöt rauhallisiksi, valmistelevan sanan voisi ehkä treenata (sana -> rauhoittelu -> paikallaan makuu)
- pään maahan laiton ja siellä pitämisen treenaamista (myös häiriöissä) -> vähintään näyttää rauhallisemmalta
- nami n. metrin koiran edessä (jotta pää pysyy maassa), palkka useimmiten kuitenkin ensin ohjaajalta (paljon, rauhallisesti annettuina) ja sitten vapautus maassa olevalle namille. Toisinaan voi vapauttaa suoraan (esim. kun kävelee koiran taakse)
- sivulla maahan meno pitää saada suoraksi ja nopeammaksi:
Tapa 1: nami jonkun matkaa koiran eteen, vapautus namille
Tapa 2: kosketusalusta koiran eteen niin että maahan mennessä etuosa sen päällä

Paikallaan istuminen:

- rauhallisuutta, tassujen liikuttelu pitää saada pois (MITEN??), pään kääntely samoin
- jätöt ja valmistelu tässäkin
- nami tässä ehkä ennemin koiran takana (erottaa makuusta, ei painu etupainoiseksi, tuo kuitenkin vähän jännitettä että pysyy istumassa)
- palkka usein ensin ohjaajalta, sitten vapautus takapalkalle
- toisinaan vapautus suoraan taakse (ehkä joskus jopa piilon takaa kurkaten?)
- piilosta pois vaan kun koira katsoo (oppii että ohjaaja ja palkka tulee piilolle katsomisesta)
- häiriöiden treenausta

Seuraaminen
- suoruutee kiinnitettävä huomioita (yksin tosin vaikeaa), ei saa painaa eikä olla väljä (vireestä riippumatta).
- palkka pallolla koiran päälle (hyppää ilmaan napatakseen pallon) tai koiran vasemmalle puolelle, namipalkka imuttamalla
- motivaation pysyminen hitaassa kävelyssä. En keksi tähän muutakan kuin yllättäen palkkailun pallolla ja välissä haukuttamisen
- perusasennot nopeammiksi, etenkin sivulle tulo ja askelsiirtymät. Miten? Perusasentoihin tuloista on palkkailtu pallollakin varsin paljon, mutta ne ei silti nopeudu. Ehkä vähän virittelyä ja hetsausta ja sitten "vapautetaan" tulemaan perusasentoon. Tämä ei tosin toimi askelsiirtymissä
- kestävyyttä seurata pitkääkin matkaa, käännöksineen ja tempon vaihteluineen. Palkka vaihtelevasti, huippu palkalla

Idari:
- omat vartaloavut pois ja kävelyrytmi nopeammaksi (niin että R kuitenkin tekee asennot silloin oikein)
- nopeutta:
seisominen: palloa heti taakse tai takapalkkaa, molemmat vaan aiheuttaa vinoutumista :/ Ideoita?
istuminen: palkka/naks heti kun istuu, pallo koiran päälle niin että pomppaa ilmaan se ottamaan
maahanmeno: käsiavulla ja heti asennosta palkkaamalla (nami/pallo)
- asennoissa pysyminen etupalkalla (kulmassa)

Luoksetulo:
- sivulla maahan meno kuten paikalla makuussa
- pysäytyksiä etupalkalla hetsaten ja sitten koiran yli heitämällä. Pysähtyy näin hyvin, mutta ilman hetsausta ei :/
- takapalkkalla, ei tosin sekään oikein toimi. Ei pysähdy erityisen napakasti. Luoksetulo vauhti huononee, tosin tähän voisi kokeilla sitä että opettaisi Ritan kiertämään ohjaajan /koskemaan vasempaan käteen josta saa suoraan juosta palkalle. Ei tosin ehkä toimi Ritalla.
- kosketusalustalla? Ongelmia: vauhti alustalle huono -> ei kunnon napakka pysähdystä (tätä on kokeiltu joskus aikanaan), alustan häivytys hankalaa
- Kellään parempia ideoita?

Ruutu:
- ruudussa pysähtyminen iso ongelma (etsii alustaa, ei hahmota keskikohtaa)
- pysähtymistä erikseen, lähetys jonnekin (ruutuun, merkille, alustalle, puuta kiertämään), kesken matkan "seis" ja heti palkka ohjaajan taakse
- alustalla, ilman, alustalle - vaihtelua (esim. välissä jotain muuta ja sitten ilman alustaa, pysähtyy silloin paremmin keskelle itse)
- merkin palkkailua edelleen (toimii)
- näyttöruutuja (ilman alustaa) - saattaisi toimia hyvinkin etsintä ongelmaan

Ohjattu:
- merkin palkkailu jatkuu
- suuntia laittamalla Rita merkille ja viemällä kapulat (katsomisen vahvistamista jotenkin?). Toivon mukaan lähtisi sitten heti oikein - toistoja
- palkkaa vaihtelevasti tarttumisesta, kohti juoksemisesta ja luovutuksesta
- luovutusta myös erikseen (otteen parantamiseksi kapulan tökkimistä ja vetämistä)

Metalli:

- vierailla treenausta (käytännössä hankalaa)
- kun etukäteen virittelee on nopeampi, jotenkin pitäisi päästä siitä kisamaisempaan
- pallopalkkaa usein heti tarttumisesta
- toisinaan tuoreruualla (huippupalkka)
- luovutusta erikseen

Tunnari:
- vähän hajustettujen etsimistä (vierailla ja ilman, ruohon seasta tai näkyvillä)
- vauhtia palautukseen (pallopalkka)
- ote paremmaksi:
- sivulla pitotreenejä ja kapulan tökkimistä
- naks heti kun ottaa oikean ja palkka vauhdista -> ei ehdi pureskella vaan ottaa nopeasti

Kaukot:
- vaihtoja läheltä ja jopa ylipitkältä matkalta
- takapalkalla
- takapalkka koiran tietämättä takana

Yleistä:
- kisamaisia treenejä useammin, treenimäärästä riippuen 2-3 krt/kk (jos treenejä normit 3-4 kertaa viikossa)
- jotenkin siirtymistä leikkimäisistä treeneistä (leikkiä -> liike -> leikkiä, kuten nyt melko usein) kisamaisempiin vauhti kuitenkin säilyttäen
- kisapalkkauksen treenausta (sanallisia kehuja -> koira innostuu -> pallo/ruokapalkka)
- treenejä harvemmin?
- treenien suunnittelu tarkemmin

lauantai 16. toukokuuta 2009

Pää kolmantena jalkana


On nää lenkkimaastot "suur"kaupungissa kyllä ihan kamalat

...joka paikkaan menossa nimittäin. Tai ainakin melkein; kiirettä harvemmin, mutta jotain tulee aina keksittyä. Jotta tässä bloggauksessa säilyisi joku selko aloitan vanhimmista tapahtumista ja yritän laitella vähän väliotsikoita.

Alkuun ilmoitusasiaa:
Kuvat ovat siirtyneet uuteen osoitteeseen: http://picasaweb.google.com/hundfotos
Ihastuin Picasan helppouteen, joten galleria vaihtaa taas osoitetta. Kuvia tulee toivon mukaan päiviteltyä useammin ja niitä tulee olemaan enemmän :). Tai ei ehkä sittenkään, koska mun parempi (ja jo polttovälinsäkin takia käytetympi) objeektivi meni hajottamaan tarkennuksensa (en mä oikeesti itehny sille edes mitään). Rahalahjoituksia otetaan auliisti vastaan, mikäli jollakulla sattuu olemaan ylimääräistä rahaa :D. Lupaan tulla kuvaamaan koiraasi/koiriasi kunhan kerkiän...

26.4 Koiravaellus Moritzburgin lähistöllä

Pallon perässä

Kun pelastuskoiratreeneja ei tuolloin ollut (kuten usein sunnuntaisin) päätin lähteä mukaan koiravaellukselle/yhteislenkille kun mukaan oli tulossa pari tuttuakin. Julkisillakin näytti pääsevän paikalle mukavasti, joten en alkanut suotta kyselemään kyytiä - olisi ehkä kannattanut. En olettanut että S-Bahn olisi ollut 15 min myöhässä. Sen seurauksena missattiin tietty bussi. Hetken kalastelun jälkeen sain Mandyn numeron käsiini ja kyselin tietäisikö hän miten paikalle voisi päästä - noh, Mandy päätyi sitten lopulta hakemaan meidät joutuen ajamaan vielä aika reitin kiertotietä... On nää saksalaiset vaan niiin avuliaita - ainakin koiraihmiset - tuli taas kerran huomattua.


Jarrut epäkunnossa

Myöhästyttiin sitten vähän paikalta ja päädyttiin tekemään muutaman muun kanssa oma vaellus, joka osoittautui varsin hyväksi ideaksi, koska alunperin suunniteltu reitti oli täynnä pyörälijöitä - jolloin koirat joutuu tietty kutsumaan vähän väliä luo (hihnassa niitä nyt sentään pidetä :D ). Kuljeskeltiin sitten omia, rauhallisia polkuja.


Mandyn jumalaisen kaunis kangal (?) Kimba

Agilitykisat 1-3.5
Ekat agilitykisat piiitkään aikaan - ja se kyllä näkyi :D. Lähdettiin seurasta isolla porukalla (etenkin seuran kokoon nähden, kymmenisen henkeä taidettiin yhteensä olla) matkaan ja yövyttiin teltoissa torstai-illasta alkaen. Iltaisin grillailtiin ja höpistiin mukavia :). Oli kyllä mukava reissu, vaikka ne radat nyt ei ehkä ihan putkeen mennetkään. Seurakaverit tsemppas mukavasti ja autteli rataantutustumisissa ym. Kisat on täällä muuten vielä varsin pieniä, noin sata startti oli kai yhteensä :) Ja kaikki osallistujat on paikalla koko päivän, jolloin tunnelma on ihan erilainen.


Beagle Reki lentävinen korvineen

Perjantaina oli aamusta virallian agilityrata, josta tais tulla hylky. Enhän mä enää edes muista, kontaktit oli kuitenkin ok. Iltapäivällä epävirallinen hyppyrata sekin ilman kummempaa menestystä. Lauantaina agilityradalta taas kai hylky ja (epäviralliselta) hyppäriltäkin jotain virheitä. Sunnuntaina oli epävirallien agilityrata jonka sai suorittaa kahteein kertaa ja me sitten Ritan kanssa napattiin vihdoin nolla, molemmilla kerroilla vieläpä. Mutta oli se rata kyllä ihan äärimäisen helppokin, niinkuin jo mielestäni aiempinakin päivinä. Sijoitus oli 2./31. Lauantaina saatiin lisäksi "kauimpaa tullut kisaaja"-palkinto :D. Edellisenä päivänä palkinto jaettiin vanhimmalle kisaajalle, joka oli yli 80(!!).

Täällä lauantaina hyppyrata

9.5 pelastuskoiranäytöksessä
Pelastuskoiraporukoilla oli näytös, jossa me Ritankin kanssa oltiin mukana. Vähän tokoiltiin ja näytettiin temppuja :D Niin ja Rita kerjästi tietysti onnistuneesti rapsutuksia. Mukava päivä, jonka jälkeen lähdettiin vielä agilitykentälle tokoilemaan ja agiliitämään.

10.5 eläinpuistossa
Käytiin Katjan ja Ritan kanssa Moritzburgissa sellasessa mukavassa eläinpuistossa - kerrankin oli (melkein kaikilla) eläimillä kunnolla tilaa. (Kyllä muuten otti pattiin että kameran teleputki oli silloin jo rikki. Eläimistä olisi varmasti saanut hienoja pärstäkuvia)


Rita ihmettelee villisikaa


... ja kauriita.


Katja ja Rita

15.5 puistossa ja eläinlääkärissä
Lähdettiin Katjan, Frankin ja Ritan kanssa tallustelemaan Großer Garteniin. Paluu matkalla Rita jäi odottelemaan autoon kun käytiin ostoksilla. Palatessa autossa odotti osittain syöty (xylitol)purkkapurkki ja iloisesti häntää heiluttava Rita. Xylitolhan on koirille vaarallista joten pirautettiin sitten ell, joka käski tulla oksetuttamaan koira sinne. Se kävikin aika vikkelästi; piikki takamukseen, kahden minuutin päästä Rita oksensi purkat pihalla (huh, olisi voinut käydä pahemminkin), vartin päästä maha oli tyhjä, jolloin Rita sai toisen piikin joka sai koiran normalisoitumaan. Rita olikin heti ihan oma iloinen itsensä. Päivystysaikaan (Ritan erikoisalaa) tästä vartin käynnistä sai tietty pulittaa ihan mukavan summan.


Tulevaa

Huomenna (aikaisin aamulla...) on auton suunta kohti Lübbenauta ja tokokoetta. Treenit on kyllä menneet jota kuinkain surkeasti; tunnari katosin keskiviikkona ihan kokonan. Rita nostelee nykyään vääriä, jos haistelee ollenkaan. Ja ohjattua se ei osaa edellenkään. Joten mennään viettämään kivaa päivää mukavassa seurassa ja palataan kokemusta rikkaampana. Lupasin autella järkkäämisessä ja mulle onki langetettu varsin ikävä tehtävä; valokuvaus :). Toivon mukaan saan jostain kameraan tai vähintään linssiä lainaan että sais jotain edustavia kuvia aikaseks.

Ensi viikonloppu vierähtää agilitykisoissa jossain Berliinin suunnalla ja sen jälkeen olisi vielä tiedossa yksi tokokoekin. Paluu alkaa uhkaavasti lähestyä, valitettavasti...