Monipuolisuus kunniaan

Ritan kanssa on lähiaikoina tehty vähän kaikkea, mitään et ei tosin erityisen paljoa tai menestyksekkäästi, mutta Ritalla on varmasti ollut hauskaa.

Viikonloppu vierähti agilitykisoissa Berliinissä mukavassa seurassa telttaillen. Agilitykisat (toko myös) on täällä kyllä paljon kivempia. Päivä istuskellen, rupatellen, muita auttaen ja yhdessä suorituksia jännäten on hirmu hauskaa! Tällä kertaa neljästä radasta kolme meni oikein kivasti, ei ehkä tuloksien varjossa (la 2x hyl, su 15 ja 5), mutta fiilis oli hyvä. Tehtiin selvästi agilityä yhdessä ja Rita toimi kivasti - ohjaajakin useimmiten.

Lauantaina agilityradalta hyl kun ohjasin yhden kohdan huonosti. Jatkoin itse juoksemista suoraan eteenpäin, vaikka koiran piti kääntyä - väärän esteenhän se siinä tietty mukaan nappasi. Kontaktit oli hyvät ja erityisen ylpeä olen että sain ohjattua sujuvasti keinulle, vaikka A oli suoraan koiran edessä hyvin lähellä.

Sunnuntaina aloitettiin hyppiksellä. Muuten hyvä mutta kolme rimaa alas :( (eka ja kaksi muualla keskellä rataa). Rimat oli 65 (la 60) ja luulen että Rita vähän yllättyi siitä (treenatan matalemmilla) ja sillä on se takia vaikeuksia löytää sopivaa ponnistuspaikkaa. Niin korkeilla sen täytyy kuitenkin löytää hyvin tarkkaan se oikea ponnistuspaikka että pääsee rimasta yli. Alussa yksi kaarre venyi, mutta muuten oli oikein mukavaa menoa :). Tämä rata mulla on videolla, mutta niiden lataaminen on niiin hidasta...

Sunnuntain agilityradalta toiseksi viimeinen rima kun olin koiran edessä... Olisihan mulla ollut mahdollisuus pysäyttää Rita keinulle niin olisin ehtinyt alta pois. Rata sujui muuten oikein kivasti, sikäli kun vielä jotain muistan. Rimatkin (65 paitsi kolmoissarjassa 60) pysyi hyvin ylhäällä, joten epäilen että aamuiset pudotukset eivät johtuneet mistään vakavemmasta. Sarjaa (välit kai sen 4m mitä vähintää saa olla) ei olle trenattu, mutta Rita selvisi siitä hienosti. Kontaktit hienot ja keinu etenkin Ritaksi nopea. Se ei pysähtynyt keinulla ollenkaan, vaikka jonkun verran hidastikin.


Tokoa on tehty hyvin vähän - tällä viikolla vasta vähän useammin. Jonkin verran olen kyllä mietiskellyt ja tullut siihen lopputulokseen että palkkaamattomuutta ja pidempiä liikesarjoja pitää tehdä enemmän. Muutenkin voisin vähän vähentää palkkaamistani (ihan joka toistoa ei aina tarvi palkata, kehutkin riittää), jotta siitä ei tule Ritalle ihan itsestäänselvyys. Itsellä on ollut tässä tavassa vähän hakemista eikä treenit ole menneet aina ihan putkeen, mutta luulen että suunta on oikea.

Voi olla että Ritan vauhti tulee vähän alkussa hiipumaan, mutta uskon sen palautuvan normaaliksi. Tosin tiistaina havaittavissa oli vastakkainen reaktio: pitkän (!) seuraamisen jälkeen otin metallinoudon, joista eka oli huonohko (kapula tippui heti tarttumisen jälkeen), mutta toisella Rita PALAUTTI LAUKALLA! Se ei ole tehnyt sitä varmaan ikinä metallikapula suussa, ellei lasketa niitä kertoja kun palkka on ollut jo lentämässä.

Täällä muuten aiheeseen liittyen todella hyvä englanninkielinen artikkeli; How to prepare your dog to obedience trials Kyseisestä blogista löytyy muitakin mielenkiintoisia toko- ja agilityartikkeleita.

Lisäksi ollaan uutena lajina jäljestetty muutamana päivänä. Sain maanantaina jonkun ihme puuskan ja tallasin tohon meidän treeniniityille (jotain turhaa aluetta, jotka on nyt jopa niitetty että heinää ei ole enää polveen asti) jäljen, nameja joka askeleella. Rita kaahotti tuttuun tapaansa täysiä - annoin sen niin tehdäkin ja kyllä se silti jäljellä pysyi - vaikutusta lienee sillä että pitkässä heinässä (juu, kaikki plänttejä ei ole niitetty) jälki näkyi selkeästi. Ehkä vähän tyhmänäkin päähänpistona ajattelin ajaa saman jäljen uudestaan (olin kävellyt vain jäljen päällä) ja katsoa mitä tapahtuu. Rita oli ihan eri koira; se haisteli askeleet tarkasti ja etsi namit. Aikaa meni 10 sekunnin sijasta useampi minuutti (jälki oli hyvin lyhyt).

Seuraavana päivänä postilaakistosta kolahti uusin Canis-lehti, jossa oli artikkeli jäljen opettamisesta hieman eri tavalla. En jaksa tässä tarkemmin selostaa, mutta jäljelle ei laitetan ruokaa vaan koira saa palkkansa ohjaajalta ilmaistuaan esineet. Esineiden ilmaisu opetetaan koiralle ensin.

Siis ensin keppien ilmaisua opettamaan. Yritin ensin sheipata maahanmenoa, mutta Rita ei oikein hiffannut mitä tekemistä kepeillä oli asian kanssa vaan se makaili ja ryömi ihan muuten vaan. Noutaminen tuntui sen sijaan sujuvan paremmin, joten valitsin sitten sen. Täytyy kyllä myöntää että tuli tehtyä aika hutiloiden ja liikaa toistoja yhdellä kertaa. Treenit eteni siis siihen että 1x1m tallatussa ruudussa on paljon keppejä jotka koira ilmaisee. Sen jälkeen kolmio, josta lähtee jälki.

Kolmion kanssa kokeiltiin eilen, mutta koko eilinen treeni meni jotenkin koheltaessa - ja tein TAAS liikaa toistoja, eikä Ritalla ollut oikein motivaatiota etsiä keppejä. Palkankin voisin ehkä vaihtaa kuivamuonasta johonkin parempaa (tokoakin otan tosin aina kuivamuonalla - paitsi kokeissa). Jotain me eilenkin kuitenkin kohellettiin... Jäljestys oli kuitenkin kepiltä toiselle ajoittain hyvin tarkkaa ja aiempaan kohellukseen verrattuna muutos on huima.

Tänään jätettiin kolmiotkin pois (ehkä pitäisi vähän hillitä tätä kriteerin nostoa...) koska niistä ei tuntunut olevan iloa. Ensimmäinen jälki, jotka on muuten pitudeltaan luokkaa 10m ja 10 keppiä, meni tosin hienosti - yksi keppi taisi tosin jäädä matkalle. Rita reagoi keppeihin ja saattaa nostaakin ne muttei tuo niitä. (Miten kepit pitää muuten luovuttaa metsäjäljellä? Saako ohjaaja ottaa koiralta kepin vai pitääkö koiran luovuttaa se kuten noudoissa?) Toisen jäljen Rita kohelsi täysiä läpi nostamatta yhtäkään keppiä ja eksyi lopussa. Nostin sen pois ja aloitettiin sitten sama jälki uudestaa. Näytin ennen jälkeä Ritalle että palkkaa olis tarjolla. Kaikki kepit nousi ja Rita keskittyi paljon paremmin. Otin vielä yhden lyhyen pätkän joka meni jotenkin kuten - keppien palautus tosiaan vähän tökkii. Joten otin parilla toistolla pelkästään kepin palautusta hihnan avustuksella (otin ensin ilman hihnaa mutta Rita jäi vaan seisomaan ja puruskelemaan keppejä silpuksi...). Ekalla kerralla Rita otti selvästi painetta siitä kun hieman vedin sitä hihnasta että se tulee luo (oli muutenkin epävarma ja se lisäsi sitä), mutta kun kehuin kun oli lähellä piristyi selvästi ja muute toistot sujui paljon paremmin.

Seuraavilla kerroilla keskitytään palautuksen treenaamiseen ja otetaan jotain parempaa palkkaa että motivaatio vähän nousisi.

Haukkuilmaisua on viime viikkoina vähän otettu, mutta etsimistä ei olla edellenkään otettu ollenkaan, mikä on musta aika hassua - tosin ei me olla viikonloppusin metsätreeneissa aikoihin oltukaan kun on ollut muuta menoa tai treenien sijaa on ollut esim. näytös. Ritalla on ollut vähän ongelmia siinä että se ei mene maalimiehen (näkyvillä, lähellä) luo ellei sitä siihen innosteta, vire nousee kyllä mutta Rita sinkoilee ihan omiaan ja etsii jotain (ei mitään hajua mitä). Vuosi sitten Tuulin vetämässä pelastuskoirapäivässä Rita kun jo vähän etsikin, tuntuu aika turhauttavalta ettei nyt olla edetty yhtään mihinkään.