Taas on ehtinyt sattua ja tapahtua. Joulun jäljeen muutettiin siis tänne Dresdeniin ja hyvin ollaan kotiuduttu. Lenkkeilymaastot Elben verrassa ovat varsin hyvät, jokunen hyvältä vaikuttava, joskin nyt litimärkä, treenipaikkakin on katsastettu. Lumi oli ja meni, tänä viikonloppuna on ollut ihanan keväinen sää. Kuiva asfaltti, auringon paiste, joka alkaa vähitellen jo lämmittää... :). (juu, en ole talvi-ihminen)
Agilityseura on jo löydetty ja muutamissa treeneissäkin käyty. Koulutus on totuttuun huippulaatuun (kiitos JAUn) verrattuna olematonta, mutta ainakin pääsee treenaaman ja ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja mukavia :)
Kun mahdollisuus tuli, aloitettiin tällä viikolla Ritan kanssa myös pelastuskoira treenit. Keskiviikkoisin on tottelevaisuutta ja esteitä (onko niilä joku oikea nimi?), sunnuntaisin sitten etsintää. Ainakin kai useimmiten suunnilleen niin. Myös pelastuskoiraporukka on äärimmäisen mukava :) Tottistelu meni keskiviikkona hyvin, tänään treenattiin keinua ja tikapuita, sekä vähän "ilmaisua"/"etsintään". Keinulla oli vähän ongelmia, koska se kuuluisi mennä hitaasti ja varovaisesti; sehän ei agilitykoiralta oikein onnistu. Tikkaat (jotka siis vaakatasossa) Rita oppi nopeasti; kolmannella kerralla se jo suunnilleen juoksi ne :D. Etsintä aloitettiin näkölähdöinä, minä itse maalimiehenä umpipiilossa. Tokalla kerralla pyysin Ritaa jo haukkumaan ja kyllä se ainakin jotenkin sujui. Haukkumista pitää vielä lenkeillä treenailla, pisin enemmän tai vähemmän säännöllinen sarja on ollu nyt huikeat 20 haukkua, joten tekemistä riittää.
Tokoiltukin on, tosin suurimmaksi osaksi vain luoksetuloa, jääviä, seuraamista ja kaukoja. Ruutua on yritetty muutaman kerran, mutta menee jotenkin ihan metsään, samoin ohjattu. En jaksa nyt kuitenkaan stressata, odotan että treenipaikat kuivuu ja pääse taas tekemään.
Kaukoja istu-seiso-istu vaihtoja olen opettanut nyt uudestaan. Haluan opettaa sille uuden tekniikan, niin että se pitää takajalat (aiemmin etujalat) paikoillaan. Aloin opettaa tätä kosketusalustan avulla, joka on Rita takajalan alla. Alustana on juostava fresbee, jonka Rita tuntee sen päällä olleessaan. Alustaan opettaminen vei jonkun aikaa, mutta nyt Rita tekee sen avulla jo vaihdot varsin hyvin, sisällä ja läheltä vielä. Katsellaan tuleeko tästä mitään :)
Mitäköhän muuta... Rita ehti jo käymään eläinlääkärilläkin. Yhtenä päivänä se oli lenkin jälkeen rauhaton, ei suostunut seisomaan, vinkui ja nuoli mahaansa, joka oli kuitenkin pehmeä eikä turvonnut. Vajaa tunti sitä katseltiin ja sitten lähdettiin eläinlääkäriin, jossa Rita oli kuitenkin jo parempi. Ell ei keksinyt mitään vikaa ja illalla Rita oli jo ihan oma itsensä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti