Pitkästä aikaa

Jotenkin en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne yhtään mitään. Paljon on kyllä taas tapahtunut.

Ritan kanssa on kisattu vähän agilityssä. 15.3 oltiin Riihimäellä kisaamassa kolmen radan verran. Eka rata oli aikamoista kohellusta. Ohjasin koiraa mihin sattuu ja törkkäsin sen kolme kertaa kepeille väärin. Taitavaa. Radalta siis hyl. Kontaktit oli kuitenkin hyvät. Jotain posiitivista sentään. Toisella ja kolmannella radalla yksi rima alas, muuten puhtaasti. Vähän kyllä kyrsii, mutta kiva että kuitenkin aika hyvin sujuu. Kontaktit näilläkin ok.

Sunnuntaina 16.3 esiinnyttiin Ritan kanssa Hurtta ja Stara-ohjelmassa. Soittivat tiistaina että pääsisinkö esittämään koiratanssia. Hetken mietin mutta päätin sitten suostua. Ei kai se haittaa, ettei olla treenattu koiratanssia pitkään aikaan? Pientä ohjelman tynkää kasaan muutamassa päivässä. Esitys meni Ritan osalta ihan hyvin, itse hieman töpeksin, mutta väliäkö sillä enää on.

Ronja oli samana päivänä Tampereella Nean kanssa näyttelyssä ja oli upeasti VSP. Ronja sai siis SERTin ja CACIBin. Vautsi vau, kiva juttu!

Pääsiäisenä käytiin Ritan kanssa taas vähän liitelemässä, tällä kertaa Purinalla. Kahdelta ekalta radalta hyl, kun Rita meni taas vähän omiaan enkä iste ohjannut kunnolla. Tuli taas sellanen fiilis, että antaa olla. Toka rata oli hyppys, kaksi muuta agiratoja. Vikalta radalta tulikin sitten eka nolla kolmosista. JEEE!!

Viime viikonloppuna oltiin Ritan kanssa Riihimäellä hyppyseminaarissa, jota veri Vappu Alatalo ja Patricia Hirn. Seminaari oli todella antoisa! Patricia kävi koirat läpi ennen hyppäämisen aloittamista ja sanoi, että Rita on liian lihava. Hups, mites tässä nyt näin on päässyt käymään. Ruokaa siis vähemmäksi, Ronjalle taitaa käydä samoin... Lisäksi Rita on vino ravatessaan (jonka olen itsekin huomannut lenkillä). Se ei taivu oikein vasemmalle ja vasen jalka on heikompi. Hypätessäkin tuli esiin, että Rita hyppää enemmän oikealla jalallaan. Ritahan on ollut vino ravatessaan piiitkään. Se on käynyt muutamaan otteseen eläinfysioterapeutilla, jotka ovat kyllä huomanneet että lihakset ovat erikokoiset, mutta muuta vikaa ei ole löytynyt. Olemme saateet harjoituksia, joita on tehty liian vähän, toisen jalan vahvistamiseksi. Patricia totesi että Rita syvä tuki on ihan ok, samoin kun lapatuki.

Sitten itse harjoituksiin. Ritan hyppytekniikka on ihan hyvä, mutta se ei osaa koota itseään ja ottaa painoa taakse. Sillä ei ole myöskään takaosassa vielä tarpeeksi voimaa. Se käyttää hypätessään liika etuosaansa tästä syystä. Etäisyyden arviointi on Ritalla ok, mutta harjoituksessa tuli taas esiin takaosan voiman puute. Taipumisharjoituksissa Rita meni oikealle paremmin. Se ei oikeastaan taipunut (niinkuin ei lähes yksikään muukaan koira), mutta se ponnisti hyvin oikealla jalalla (mikä ei ole yllättävää, koska se ponnistaa sillä muutenkin). Se myös paransi selvästi ja pysyi koko ajan paremmin reitillä. Vasemmalle ei mennyt ihan yhtä hyvin. Rita joitui ottamaan toiseen (ja viimeiseen) väliin yhden laukka-askeleen, kun ihanne olisi ollut ilman askeleteita.

Nyt siis aletaan treenaamaan myös hyppytekniikkaa Ritan kanssa. Tavoitteena olisi päästä treenaamaan sitä n. kerran viikossa. Myös Ronjan ja Kyllikin kanssa olisi kiva tehdä näitä harjoituksia.

Tokoa on treenailtu kohtuullisen aktiivisesti. Tunnarissa on edetty oikein kivasti. Kaikki kapulat on näkyvillä (yleensä n. 10 kpl) ja Rita tuo aika varmasti aina oman. Ei ota muita suuhun, mutta haistellessaan liikkuttelee niitä, joskus paljonkin. Ollaan tehty tätä n. kolmisen viikkoa, että saadaan vaan varmuutta sen oman hakemiseen. Otettu vasta omassa pihassa ja muista treeneistä erikseen, jolloin Rita on ollut aika rauhallinen. Korkeampi vire aiheuttaa selvästi lisää muiden kapuloiden tökkimistä. Toisaalta välillä Rita jää vain seisoskelemana kapuloiden sekaan ja katselee maisemia... Olen ollut näissä tilanteissa passiivinen ja aika pian Rita jatkaakin taas etsimistä. Luovutusta ollaan treenailtu ihan pikkasen. Rita vähän pyörittelee tai pureskelee kapulaa joskus vähän. Lisäksi se ottaa joskus ihan päästä vain kiinni ja ikään kuin roikottaa kapulaa.

Ruutu ja luoksetulo ei sitten olekkaan mennyt ihan hyvin. Ruudussa on edelleen aikamoista hakemista. Rita on myös alkanut ennakoimaan todella paljon ja kääntyy aika usein jo ennen ruutua/ruudun etureunalla ympäri. En oikein tiedä miten näissä tilanteissa pitäisi toimia. Rita pakittaa usein itse ruutuun. Olen kehunut kun on keskellä, mutten ole palkannut lelulla tai nameilla. Vauhtiakin saisi olla aika paljon enemmän, lisäksi kiemurtelee edelleen joskus. Enää ei sentään ruutumerkkejä liikuttele. Selvästikkään Rita ei vieläkään oikein ymmärrä mitä siltä halutaan.

Luoksetulossa pysähtyminen on mielestäni edelleen liian hidas. Joskus ei meinaa edes pysähtyä. Namileikki ei ole oikein onnistunut kun kentillä on ollut lunta, joten ollaan otettu tolpan kierrolla (joka sujuu nyt vähän paremmin). Lyhyellä matkalla on ollut joskus tosi hyviä, mutta nyt ongelmana on ollut lähinnä ennakointi ja hidastelu, joten en ole voinut pahemmin pysäytellä. Maahan menoja on otettu muutamia ihan läheltä. Vaatii vielä reilusti treeniä, koska etenee mennessään maahan, mutta reagoi käskyyn aika nopesti.

Ollaan keskitytty lähinnä noihin kolmeen hankalimpaan. Kaukoissa on lisätty vähän matkaa ja noutoja otettu vähän. Niissäkin tosin riittää edelleen hiottavaa, koska Rita käpälöi kapulaa jonkin verran.

Meillä on huomenna Riitan yksityistunti ja sain jo mailitsekin vähän vinkkejä noihin. Ruudussa ennakointi on kuulemma usein välivaihe, joten treeniä vaan.

Lisäksi Rita on ollut treeneissä vähän veltto ja jotenkin se normaali räväkkä Rita on jossain. Luulen että syynä on liian pitkät treenit. Tuppaan treemaan liian pitkään kerralla ja jään helposti hinkkaamaan asioita, mikä ei näköjään sovi Ritalle. Olen yrittänyt pitää vähän treenitaukoa. En ole tosin oikein onnistunut. Treenaaminen vaan on niin hauskaa, ettei sitä malta olla tekemättä!!! Velttouteen Riitta kehotti ottamaan joskus ihan vaan leikkitreenejä. Olen vähän yrittänyt, mutta huomaan taas hinkkaavani jotain asiaa. Myös minun pitäisi olla treenatessa iloisempi ja energisempi, mikä on kamalan vaikeaa ja raskasta. Rita on ollut kyllä viime treeneissä melkein normaali, joten ehkä tämä tästä. Onneksi nyt on tosi märkää ja inhottavaa, ettei tee mieli ehkä niin paljoa treenata. Ainakaan ulkona...

Oma kisamotivaatio on kadonnut johonkin, ainakin agilityn suhteen. Ei siinä sinällään kyllä mitään pahaa ole. Jotenkin agilityssä on Ritan kanssa sellainen olo että mitäs nyt? Kisathan on vaan omaa motivointia, koira nauttii kyllä pelkästään treenamisestakin. Vielähän me voidaan kuitenkin edetä, saada enemmän nollia yms. Mutta Rita ei voi enää nousta ylempään luokkaan. Oikei, sen kanssa voi saada osallistumisoikeuden sm-kisoihin ym., mutta siellä ei kyllä mitään menestystä voi saada. Valioita siitä ei saa. Äh, agility on ihan hurjan hauskaa, miksi mä edes mietin sitä että kisoissa pitäis pärjätä?! Treenaaminen, itseni ja koiran kehittäminen ja etenkin se edistyminen on huisin kivaa.

Tokossa oli tarkoitus kokeilla kesällä vähän voittajaa. Liikkeet on vielä hyvin kesken, mutta olis kiva käydä vähän mittaamassa tasoa ennen Saksaan lähtöä. Olen yrittänyt saada joukkuetta kasaan kesän sm-kisoihin. Turha toivo, joukkueeseen olisi lisäksemme tulossa yksi avoimen koira. Kolme vielä tarvittaisiin, yksi voi/evl ja kaksi alo/avo.

En ole tainnut täällä blogissa vielä kirjoittaa siitä että lähden elokuussa Saksaan vaihto-oppilaaksi. Rita lähtee mukaani, joten koiraton vuosi ei ole edessä. Eikä kyllä muutenkaan. Isäntäperheellä on kolme riiseniä ja yksi käppänä. Eniten hirvittää, että tuleeko Rita toimeen perheen koirien kanssa, mutta sitä ei voi näin etukäteen tietää. Kokeilemalla selviää. Onneksi kolme koirista on uroksia. Saksan kieli ei itseltäni vielä oikein taivu, koska olen aloittanut sen vasta tänä vuonna, mutta eiköhän sitä sitten siellä opi. Toivon mukaan...